Maailman paras joulumaisema… (+ tunteenpurkauksia)
…löytyy meiltä. Ihana, rakastan sitä. Nyt on kyllä jo pimeetä, mutta tässä viime päivinä tässä ulos katsellessani olen todennut ettei oo kauniimpaa. Asutaan mäen päällä, ja täältä näkee kauas. Lunta on ihan kivasti, enemmänkin sais olla. Värit on kauniita, vaaleita ja utuisia.
Joululla on muhun tietty vaikutus. Se saa mut jotenkin haikeeksi ja tyhjäksi. Kaipaan ihmisiä. Mä tykkään oikeesti ihan sikana joulusta, mutta sen jälkeinen seesteinen rauha vähän ahdistaa. Me asutaan keskellä metsää, lähimpään kauppaan matkaa noin 15 km. Täällä ei paljon ihmisiin törmää. Silti mä rakastan tätä paikkaa. Vaikka mä oon koko ikäni asunu maalla, mä tunnen olevani kaupunki-ihminen. Se vaan on tullut jostain mun mieleen. Mulla on varmaan joulunjälkeinen angsti menossa.
Syksyllä mä oon luovimmillani. Talvea mä rakastan. Kevät ei oo mun suosikki, mutta menee. Kesä on kiva. Mutta näistä kaikkein pahin yksinäisyyden hetki mun vuodessa on joulun jälkeen. Vaikka koko perhe on ympärillä ja muutenkin näkee serkkuja ja kaikkia. Silti mulla on tyhjä olo. Mä en oo koskaan seurustellu. Ehkä se on sitten rakkauden kaipuu näin joulun, rakkauden ajan, päivinä. Aina siitä on selvitty, mutta tuntuu että vuosi vuodelta se vaan pahenee. Siispä mä hukuttaudun kirjoihin ja leffoihin ja stön suklaata. Ja näytän ulospäin ilosta naamaa. Mä oikeen piiskaan itteeni lukemalla rakkausromaaneja ja kattomalla hemppisleffoja. Ja kuuntelemalla nyyhkybiisejä. On mulla elämä.
Mut sit kun koulut alkaa, mä oon taas normaali. Painan mun rakkaudennälän jonnekin perukoille ja keskityn kouluun. Ens keväästä on kyllä tulossa ehkä rankin ikinä. Kaiken kouluhomman lisäks mä alan tekee kuviksen lukiodiplomia, mä täytän tammikuussa 18 ja saan (toivottavasti) ajokortin. Sit pitäs jostain saada töitä et sais rahaa, että vois lukion jälkeen lähtee matkustamaan. Ja muutenkin tulee kaikki täysikäsen velvollisuudet. Mutta mun keväät on aina menny ihan sumussa, ehkä nytkin.
Mutta joo. Jos mä nyt oisin vuodattanu tarpeeks. Nyt mä ehkä käperryn sänkyyn kirjan kanssa.
Tältä näyttää, kun kattoo mun ikkunasta ulos. Sori maailman likaisin ikkuna.