be good or be gone

Sain juuri luettua kyseisen teoksen. Olen halunnut lukea kirjan katsottuani elokuvan Herrasmiesliiga (The League of Extraordinary Gentlemen), jossa yksi hahmoista oli Dorian Gray. En ollut ajatellut asiaa hetkeen, kun sitten kerran kirjastossa kirja osui silmiini ja minun oli pakko lainata se. Koulukiireiden vuoksi sen lukemiseen meni hetki, mutta nyt lomalla on runsaasti aikaa lukea. Onneksi.

Kirjan alussa taiteilija Basil Hallward kertoo ystävälleen lordi Henry Wottonille suuresta inspiraation lähteestään, Dorian Graysta. Lordi Henry haluaa kovasti tavata Dorianin, ja tapaakin tämän. Lordi Henry istuttaa nuoren Dorianin mieleen ajatuksen siitä, että kauneus on kaikki kaikessa. Basil saa viimeisteltyä Dorianin muotokuvan, ja häikäistyttyään omasta kauneudestaan hän hätäpäissään lausuu rukouksen, että maalaus vanhenisi hänen puolestaan. No, olisi kannattanut miettiä mitä toivoo, sillä toiveiden on tapana toteutua. Dorianin sielu vanhenee taulussa, ja se aiheuttaa Dorianille monia vastoinkäymisiä ja harmaita hiuksia, kuvaannollisesti. Dorianhan ei ulkoisesti vanhene lainkaan. Mutta taulu sen sijaan näyttää Dorianin sielun koko kammottavuudessaan. Lopulta se suistaa koko Dorianin elämän raiteiltaan, ja hän päättää tuhota taulun.

Pidin kirjasta paljon, kuten useimmista klassikoita. Ne tuskin olisivat klassikoita, jollei niitä olisi paljon luettu ja hyväksi havaittu. Mutta Dorian Gray erottuu niistä siten, että asiat on kerrottu hyvin pohtivasti ja kriittisesti. Kirja saa ajattelemaan monia asioita, päällimmäisenä juuri sisäisen kauneuden merkitys. Kirja oli ensimmäinen lukemani Wilden teos, ja tämän perusteella tulen lukemaan muitakin. Seuraavaksi pitäisi kaivaa jostain joku niistä useista kirjan pohjalta tehdyistä elokuvista.

arvostelu, Dorian Grayn muotokuva, elokuva, kirja, Oscar Wilde

---